Kilolan torpparin Juho Kaaperinpoika Keinäsen pojan Kallen poikana olin Limingan Lapinkankaan ensimmäinen ylioppilas vuonna 1963. Äitini Greta Sofia – Keinäs-Viija - oli saman kylän Savolaisen sukua, Kantolassa kasvanut. Lapsena ei juuri puhuttu äidin tai isän kanssa menneestä ajasta ja aikuisena se oli jo myöhäistä, kun äidin kuolemasta on jo 52 vuotta ja isän kuolemasta 50 vuotta. Kaikesta on kauan, siltä joskus tuntuu.
 
Olen saanut elää jo tähän saakka mielenkiintoisen elämän. Ja onnellisenkin. Läpi karikoiden sitkeänä jo 57 vuotta kestänyt avioliitto, neljä upeaa lasta ja yhdeksän vielä upeampaa lastenlasta. Yli kaksikymmentä asuntoa, joista perheen asuntoja kaksitoista. Asuinpaikkoina Liminka, Rovaniemi, Oulu kahdesti, Kempele kahdesti, Kuopio, Iisalmi ja nyt kai ”loppusijoituspaikkana” Kempele.
 
Perheen ja vuosikymmenien matkatöiden sovittaminen yhteen on vaatinut veronsa. Koko ”verokirjan” eli lasten ja heidän perheidensä kanssa on ainakin puhevälit, ehkä syvempääkin. Kaikki tämä on todella arvokasta. Tämän porukan kanssa on koettu urheilua, opiskelua, rahan säästämistä ja mökkielämää Pudasjärvellä. Ja matkustettu alkuaikoina ”Paketti-Volkkarilla” Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Mukavia muistoja, kommelluksille voi jo nauraakin!
 
Aikamatka yhdeksältä vuosikymmeneltä kertoo, miten yhteydenpito on muuttunut, miten työvälineet ovat muuttuneet, miten maailma ympärillä on muuttunut. Olen kuvannut näitä muutoksia oman kasvamiseni ja työhistoriani pohjalta pääosin ulkomuistista. Tekstissä on varsin paljon ihmisten nimiä. Ne varmistavat hyvän tartuntapinnan aikaan ja elämisen kulttuuriin. Pisimmän jakson olen tehnyt yrityskehittämisen asiantuntijatyötä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa. Itse pidän merkittävimpänä työjaksona vuosituhannen vaihteessa Oy Lunawood Ab:n synnyn Iisalmeen, onhan yhtiö nyt maailman johtava lämpöpuun ja sen jatkojalosteiden tuottaja. Oli haastavaa ja palkitsevaa olla yhtenä neljästä keksijästä ja osallistua muutoinkin yrityksen alkutaipaleen kehittämistyöhön.
 
Kiitän vaimoani kärsivällisyydestä, sillä pääosa tekstistä on syntynyt vajaan vuoden aikana ja pikku pätkä kerrallaan. Tämä ei ole historiateos, vaan kokoelma tositarinoita yhdeksältä vuosikymmeneltä. Toivon, että lukija saa ainakin muutamia lukuelämyksiä ja muistinpalautusta omasta elämästään.